sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Koiran kuivamuonaruokinta

Vaikken itse aina söisi kaikkien ravitsemussuositusten mukaan, haluan kuitenkin, että koirani syö sille sopivaa ruokaa. Olenhan vastuussa Saivan elämästä ja elämänlaadusta. Ideaalisin tilanne olisi barffaus, mutta koska olen opiskelija, pakastimeni on pieni ja olen loppujen lopuksi suhteellisen laiska, niin kuivaruoka lisukkeineen on enemmän meidän juttu. Olen käynyt kasvattajan peruskurssin, luen kurssimateriaalia jatkokurssia varten ja opiskelen eläintenhoitajaksi, joten ruokintaan tulee pakosti kiinnitettyä huomiota. Lukemani materiaalin pohjalta ajattelin kirjoitella kuivamuonan valintaperusteitani ylös. Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Ja alla olevat jutut koskevat nimenomaan täysikasvuista koiraa, kasvavien koirien ja kantavien/imettävien narttujen ruokinta on täysin oma juttunsa.

Ruoan pitää sisältää ensinnäkin lihaa. Tuoteselosteeseen lihan tulee olla merkittynä ensimmäisenä. Jos säkin kyljessä lukee "lammasjauho" jätän säkin varmasti hyllyyn. Lammaslihajauho on paljon parempi juttu, sillä silloin pelkästään liha on jauhettu, eikä mukana ole karvoja ja sisälmyksiä ynnä muuta mielenkiintoista, jotka alentavat ravintoarvoa.

Usein tuoteselosteessa lukee heti lihan perässä vaikkapa riisi. Se on ok, mutta jos heti kolmantena seuraa riisilese ja neljäntenä riisijauho, niin tuote jää hyllyyn. Riisilese + riisijauho + riisi = sikana riisiä, mahdollisesti enemmän kuin lihaa. Ei hyvä siis.

Lisäksi ruoan pitää sisältää energiaa. Totta kai. Muuntokelpoinen energia on luku, joka nykyään taitaa löytyä useimpien muonasäkkien kyljestä. Energiaa pitää saada tarpeeksi, vähintään 1600 kilojoulea. Tästä rasvaa tulisi olla vähintään 13 %. Koiran elimistö käyttää rasvan hyödykseen eri tavalla kuin ihmisen ja rasvat ovatkin koiran tärkein energianlähde.

Proteiineja eli valkuaisaineita (liha, kala, kana, maitotuotteet) 22 %. Valkuaisaineet ovat kudosten rakennusaineita ja ylimäärä käytetään energianlähteenä. Eläinperäinen valkuainen sulaa elimistössä hyvin, kasviperäinen heikommin. Varsinkin pennun kohdalla valkuaisten laadun ja määrän suhteen saa olla tarkkana.

Hiilihydraatit (joihin kuuluu myös kuidut) eivät ole niin välttämättömiä, mutta niitäkin on hyvä olla suoliston toiminnan kannalta. Riittävä määrä on noin 5 %, pennut ja imettävät nartut asia erikseen. Lihaville koirille määrää voi lisätä jopa 15 prosenttiin, jotta paino lähtisi laskuun.

Kalkkia ja fosforia elimistö tarvitsee pääasiassa luuston rakennusaineiksi. Kalkkia pitäisi olla 1,1-1,4 % ja fosforia 0,9-1,1 %. Koira tarvitsee myös kaliumia, magnesiumia, natriumkloridia, sinkkiä, seleeniä, rautaa jne.

Ihmisten tavoin myös koirat tarvitsevat vitamiinia, joten kuivamuonien kohdalla on tärkeää säilyttää muona säkin ohjeiden mukaisesti. C-vitamiinia muodostuu tutkimusten mukaan tarpeeksi koiran elimistössä. Rasvaliukoisten (A, D, K ja E) vitamiinien kohdalla kannattaa muistaa, että ne eivät poistu elimistöstä virtsan mukana ja voivat näin aiheuttaa yliannostuksen. Lisävitamiinien antamista kannattaakin harkita tarkkaan, sillä yleensä kuivamuonissa vitamiineja on riittävästi.

Jokainen koira on aina yksilö. Aktiivisten koirien ravinnontarve on erilainen kuin kotikoirien. Metsästyskaudella hirvikoiran ravinnontarve on erilainen kuin lepokaudella. Nykypäivänä on valtavasti ylipainoisia koiria, joiden ravinnontarve on jälleen erilainen kuin normaalipainoisella koiralla. Oman koiran hyvinvointia kannattaa tarkkailla; ulosteen laatu ja määrä (on kuitenkin terveellistä, että ulostetta tulee, eikä tule pyrkiä siihen, että maahan tupsahtaa isoltakin koiralta vain pieni kikkare). Ihon ja turkin hyvinvointia kannattaa myös pitää silmällä sekä tietysti oksentelua ja ripulointia.

Otan enemmän kuin mielelläni lukijoilta kommentteja vastaan kommenttilootaan.

5 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Hitsi vieköön. Kirjoitin oikein maratonkommentin, mutta se katosi taivaan tuuliin. En jaksa kirjoittaa nyt uudelleen, mutta taidan kirjoittaa aiheesta postauksen ja linkitän tähän. On tämä vaan niin tärkeä aihe.

Pau kirjoitti...

Meillä satsataan laatuun koiranmuonassa ja pakasteruoassakin. Ja myös puruluissa suositaan 99% kotimaista: nautaa, possua, hirveä, poroa nahkarullissa yms.

Maalaistalossa kasvaneena tuli seurattua eläinten ruokien raaka-aineita. Tiesitkös, että esim. kananrehujen metioniini saatiin (kai vieläkin) aikaan jauhamalla kynittyjen broilerien höyhenet rehuun.

Vertaa Kiinan melamiinimaitoskandaali. Meillä ei syöty enää sen skandaalin jälkeen yhden yhtä kiinalaista puruluuta... ties mitä niissä rouheluissakin on, byääh!

Meillä syödään ehkä n. 40% kotiruokaa, sis. rustoja, riisiä, ohraa, kauraa, vihanneksia, ruoanjämiä, esim. kananmunaa keitettynä. Toisin sanoen ei edes barffia vaan milloin mitäkin ja 60% kuivamuonaa/nameja. Nythän on vielä se ruokintatutkimuskin kai menossa, muistelisin... postasin siitä joku aika sitten.

wind-up toy kirjoitti...

Millan: hitsiläinen tosiaan, kun kommentti katosi. :/ Mielelläni luen muidenkin mielipiteitä asiasta. Postausta odottaen. :)

Pau: Kananrehujuttuihin en olekaan törmännyt aiemmin, mielenkiintoista tietoa. Tosin, eikös turkistarhoissakin käytetä kuolleet eläimet rehuksi?
Taika kuulostaa syövän hyvin. :) Ja kotimaisuutta kannattaa aina vaalia. Ruokintatutkimukseen olenkin muistaakseni vastannut.

quu kirjoitti...

Meillä rouskutettiin aiemmin Nutra Nuggetsia, mutta koska pyrin olemaan ekologinen ei ollut mielekästä syöttää amerikassa tehtyä ruokaa.

Nutra oli ihan hyvää ja maistui ok, mutta se vaihdettiin sitten Brit Care-merkkiseen lammasriisiruokaan, kun se on eläinlääkäreiden kehittämä (luulisi, että ne tietää jotain asiasta).

Lammasta ja riisiä siksi, että viljatuotteisiin koirat allergisoituu helpoiten ja samaten kanaan. Kanaa Jekku voi syödä nameina satunnaisesti, mutta ei isoja määriä, joten ei haluttu ottaa sitä riskiä että joku kanapitoinen ruoka lisäisi riskiä saada allergia aikaiseksi.

Nappuloita Jekku syö lopulta aika vähän - eniten se syö jauhelihaa, ihan sitä ihmisten versiota, kun se on halvempaa kuin eläimille tarkoitettu. Satunnaisesti ostetaan koirille tarkoitettuja lihapullia.

Lisäksi Jekkunen popsii maitotuotteita (piimä, kermaviili, raejuusto) satunnaisesti ja samaten kananmunaa. Edellisiä vähän vaihdellaan, että joka päivä olisi hieman erilainen ruokavalio. Näiden lisäksi ruokaan tupsahtaa öljyä tai kookosrasvaa (suurta herkkua!)

Puruluita, näitä nahkarullia tai puristeluita, se ei syö. Ne vaan sille eivät nyt maistu ja se kaluaakin pentuna saamaansa oikeata luuta.

Nameina J syö froliceja, mutta pääasiassa kotimaisia nakkeja ja juustoa.

Meidän ruokintatapa on siis vähän mitä-sattuu-tyyppistä, mutta jossa kuitenkin on ajatusta ja selkeä punainen lanka. :)

Meillä taasen ei ole lainkaan pakastinta, muuten barffattaisiin.

wind-up toy kirjoitti...

Kiitos kommentista. :) Miekin pyrin syöttämään kaikenlaista muutakin kuin vain kuivaa nappulaa, erilaisia lihoja, luita. Voisi siis sanoa, että sekaruokintaa harrastellaan. Ihan kuin teilläkin kuulostaa olevan. :)

Mekin ajateltiin seuraavaksi kokeilla Brittiä. Ostin ANFia, mutta vasta kotosalla hoksasin, että riisiä on ainakin yhtä paljon kuin lammasta, mikä ei hyvä. Hyvä minä, paasasin ensin täällä hyvistä napuloista ja ostin itse kökköä. :D

Minusta tuntuu, että Saivakin saattaa kärsiä liian paljosta kanasta. Kuivattuna namina kana on erittäin jees. Miten sait selville, ettei Jekku voi syödä kanaa suurina määrinä?

Eikä ollenkaan pakastinta! Miten ihmeessä pärjäätte? :D